keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Trauma

Tämä on blogiteksti, jonka kirjoittaminen on vaikeaa, mutta tärkeää, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mitä käyn läpi ja toimintani syyt.

Sain odotetun postin Evirasta. Sen sisältämä viesti oli paljon kauheampi mitä olin uskaltanut odottaakaan. Balineesikissanpentumme Belladonna ei kuollut tukehtumalla, ei myöskään sydänkohtaukseen tai aortan aneurysmaan. Vaikka ulkoisia merkkejä puremasta ei pennussa näkynyt, pennun kuolinsyy oli [lainaus tutkimustodistuksesta] "akuutti trauma, johon liittyy pääkopan nivelnastan murtuma."

Kaukaa ei tarvitse syytä hakea. Koiran haukahdushan oli se ääni, joka meidät havahdutti tilanteeseen.

Tiedon lyöminen tajuntaan sai minut haukkomaan henkeä. Ei itkua, vaan toivottomuus ja epäusko. 2/3 meillä tapahtuneesta pentukuolemasta on aiheutunut koiran puremasta. Näihin lisäksi pentu, joka selvisi, Belladonnan veli Brandon Lee.

Mitä vaihtoehtoja minulle jää? Lopettaa kasvatus? - Sitä en halua, olen halunnut kasvattaa eläimiä pikkutytöstä saakka. Se on harrastus, joka tuo elämään paljon iloa ja sisältöä. Luopua koirista? - Niin. Arvatkaapa haluanko sitäkään. Mutta onko minulla vaihtoehtoja? Luottamus rakkaista rakkaimpaan, hyvänmielen koiraani Wiccaan on mennyttä ja siitä on toimintansa myötä tullut pahanmielen koira. Lupe ei pennuille mitään tekisi, mutta voiko siitäkään mennä takuuseen? Muutto maalle, koirat ulkohäkkiin ja kenneltiloihin? - Niin joo juu ja jaa. Koira on seuraeläin. Kenelle se pitää seuraa ulkohäkissä? Kuinka luonnollista on eristää paimen laumastaan? Ei kovin houkuttelevia vaihtoehtoja näistä yksikään, mutta kun maksimiturvallisuuskaan ei suojele pentuja koiran puremalta, mitä jäljelle jää?

Sain ensimmäisen koirani 1984. Ensimmäisen kissani sain monta vuotta aikaisemmin. En olisi ikinä uskonut, että joudun tämän valinnan eteen, mutta niin vain se näyttää olevan edessä. Abessinialaiseni stressatessa koiria valintani oli koirat. Nyt - niin, päätöksiä on tehtävä.

Kirjoitukseni on ajatusten virtaa. Työstämätön ensiryöppy, reaktio järkyttävään uutiseen. Otan vastaan kritiikkiä, ehdotuksia, ajatuksia. Pyydän kuitenkin, älkää suomiko minua liian kovin sanoin. Olen virheistäni kalleimman hinnan maksanut.

Koska tämä kirjoitus koskee niin koiria kuin kissoja, julkaisen sen molemmissa blogeissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti